Kun on kaikkea tekemistä liikaa ja liian lyhyessä ajassa, on hyvä pitää itsensä vielä kiireisempänä, kuin olisi tarve. Voi järkätä vaikka kaksi pyykkivuoroa päivälle ja päivittää blogia tai ihan vaan kärsiä kämpillä, sen sijaan, että lukisi runoja ja novelleja huomista äikän oraalia varten, tai kertaisi tekstityyppejä enkun WA:ta varten.
Ei se ole aina niin justiin, eihän ne määritä kuin vähintään 15% loppuarvosanasta. Meh.
Lopuksi vielä mietteitä viiden vuoden takaa. (Kyllä, etsin juuri mun vanhan muistikirjan vuodelta 2009)
Miksi tuhosimme kaiken kauniin?
Hautasimme elävältä vastasyntyneen,
Myrkytimme mielet molempien.
Elämän ja kuoleman rajalla,
Tapamme pienenkin elonkipinän.
Mitään uutta ei kasva,
Vanhat kuolee ja heikot ei selviä.
Tunge myötätuntosi sinne,
Missä aurinko ei paista.
Kukaan ei sitä kaipaa,
Ketään ei kiinnosta,
Kukaan ei kuuntele.
Ei kivisellä maalla mikään idä.
Mitä tapahtui?
Kenen syytä tämä on?
Ota opiksesi poika,
Maailma on kova paikka.
Kiitän ja kumarran.
